Yhteiskunnallinen kustannus-hyötyanalyysi ja kustannusvaikuttavuusanalyysi

Miksi tällä on merkitystä julkisen arvon kannalta

Joka vuosi budjettivaliokunnat, hallitukset ja lainsäätäjät valitsevat ohjelmia, joita ei voi verrata pelkän hinnan perusteella, koska se, mitä kukin ohjelma ostaa, on luonteeltaan erilaista: tulvasuojeluhanke, tupakoinnin lopettamispalvelu ja varhaiskasvatuksen lukutaito-ohjelma käyttävät kaikki samaa rajallista julkista rahavarantoa, mutta yhdelläkään niiden tuotoksista ei ole yhteistä yksikköä. Yhteiskunnallinen kustannus-hyötyanalyysi (CBA) ja kustannusvaikuttavuusanalyysi (CEA) ovat olemassa vastaamaan kysymykseen, johon pelkkä tilinpäätös ei voi vastata: ei vain mitä tämä maksaa, vaan onko se sen arvoista verrattuna siihen, mitä samalla rahalla voisi tehdä muuta.

Kuri on tärkeämpi, ei vähemmän tärkeä, kun päätös on kiistanalainen. Ministeri, joka ehdottaa uutta moottoritietä, valtuusto, joka punnitsee tuettua bussiverkkoa raideyhteyttä vastaan, tai terveysministeriö, joka valitsee, mitkä rokotteet rahoitetaan, ei voi ratkaista kiistaa pelkällä poliittisella mieltymyksellä joutumatta lopulta kohtaamaan sitä, loiko valinta enemmän julkista arvoa kuin hylätty vaihtoehto. Muodollinen CBA ja CEA antavat tuolle kysymykselle yhteisen, tarkastettavan menetelmän – ei mekaanista vastausta, joka korvaisi harkinnan, vaan jäsennellyn selvityksen oletuksista, jotka voidaan tarkistaa, haastaa ja korjata tavalla, johon vaisto ei pysty.

Menetelmällä on myös todellisia rajoja, jotka huolimaton käyttäjä sekoittaa tarkkuuteen. Jokainen hyöty-kustannusarvioinnin luku nojaa oletuksiin – tuleviin hintoihin, elinvuoden arvoon, siihen, kuinka voimakkaasti kolmenkymmenen vuoden päässä oleva hyöty diskontataan – ja jokainen oletus sisältää harkinnan, jonka taulukkolaskenta voi hämärtää mutta ei koskaan poistaa. Tämä aihe nojaa aiheen 2.1 lopputulossanastoon (katso Aihe 2.1 — Julkisen arvon tuloskortti ja vaikuttavuuskehykset) antaakseen noille harkinnoille nimet, jotta johtaja voi puolustaa tai haastaa ne eksplisiittisesti sen sijaan, että ne piiloutuisivat diskonttokorkoon, jota kukaan huoneessa ei valinnut kyseenalaistaa.

Keskeiset käsitteet

Kustannus-hyötyanalyysi muuntaa jokaisen ehdotetun toimen olennaisen kustannuksen ja hyödyn yhteiseksi rahayksiköksi, diskonttaa kunkin yhteiseen ajankohtaan ja vertaa saatuja nykyarvoja arvioidakseen, luoko ohjelma enemmän arvoa kuin se kuluttaa. Sen teoreettinen perusta on Kaldor–Hicks-tehokkuuskriteeri: toimi kannattaa toteuttaa, jos voittajat voisivat periaatteessa täysin korvata häviäjät ja olla silti paremmassa asemassa, vaikka tuota korvausta ei koskaan makseta. Tämä hypoteettisen korvauksen testi on se, mikä antaa CBA:n laskea yhteen eri ihmisten voitot ja tappiot ikään kuin punta tai dollari tarkoittaisi samaa kaikille, oletus, johon tämä aihe palaa jakopainotuksen yhteydessä.

Nettonykyarvo (NPV) on yksittäinen luku, jonka hyöty-kustannusarviointi yleensä tuottaa: kaikkien tulevien hyötyjen summa miinus kaikki tulevat kustannukset, kukin muunnettuna tämän päivän rahaksi diskonttokorolla. Positiivinen nettonykyarvo tarkoittaa, että ohjelma kannattaa toteuttaa pelkästään tehokkuusperusteella; kilpailevien ohjelmien nettonykyarvojen vertaaminen asettaa ne järjestykseen sen mukaan, kuinka paljon arvoa kukin luo sitoutettua julkista rahayksikköä kohti.

Varjohinnoittelu antaa rahallisen arvon hyödykkeelle, kustannukselle tai hyödylle, jolla ei ole havaittavaa markkinahintaa – puhdas ilma, elinvuosi, säästetty matka-aika, suojeltu kosteikko – koska hintaa joko ei ole tai verot, tuet tai monopoli vääristävät sitä. Analyytikot johtavat varjohinnat kahdella tavalla: paljastettuun mieltymykseen perustuvat menetelmät päättelevät arvon siitä, mitä ihmiset todella tekevät, kuten hedoninen hinnoittelu, joka erottaa ominaisuuden (hiljaisuus, puhdas ilma, hyvä koulu lähellä) arvon siitä, miten se muuttaa markkinoitavan hyödykkeen hintaa, tyypillisesti asunnon; ilmaistuun mieltymykseen perustuvat menetelmät kysyvät ihmisiltä suoraan, useimmiten kontingenttiarvotuksen kautta, kyselytekniikan, joka kysyy vastaajilta heidän maksuhalukkuuttaan hypoteettisesta muutoksesta markkinattomaan hyödykkeeseen, kuten rannikon osuuden suojelusta.

Tilastollisen elämän arvo (VSL) on varjohinta, johon useimmat arvioinnit turvautuvat, kun politiikka muuttaa jonkun kuoleman todennäköisyyttä, ei varmuutta – esimerkiksi liikenneturvallisuustoimi, joka vähentää vuotuisia kuolemantapauksia murto-osalla henkilöä. Se johdetaan siitä, mitä ihmisten havaitaan hyväksyvän tai sanovan hyväksyvänsä pienestä kuolleisuusriskin muutoksesta, sitten skaalataan ylös; se ei hinnoittele yksilöidyn henkilön elämää, ero jota ohjeistus korostaa, koska nämä kaksi sekoitetaan rutiininomaisesti ja virheellisesti julkisessa keskustelussa.

Kustannusvaikuttavuusanalyysi vertaa ohjelmia käyttäen yhtä rahallistamatonta lopputulosmittaria sen sijaan, että jokainen hyöty muunnettaisiin rahaksi – kustannus ehkäistyä tapausta kohti, vältettyä päästötonnia kohti tai, terveystaloustieteessä yleisimmin, laatupainotettua elinvuotta (QALY) kohti, mittari, joka yhdistää eloonjäämisen ja terveyteen liittyvän elämänlaadun yhdeksi yksiköksi, jossa vuosi täydessä terveydessä saa arvon 1. CEA on oikea työkalu CBA:n sijaan aina, kun lopputulosta ei voi uskottavasti rahallistaa tai kun sen rahallistaminen olisi itsessään eettisesti tai poliittisesti niin kiistanalaista, että se hukuttaisi analyysin; se asettaa vaihtoehdot järjestykseen valitun lopputuloksen yksikköä kohti sen sijaan, että antaisi yksittäisen tuomion siitä, kannattaako ohjelma toteuttaa absoluuttisesti.

Jakopainotus säätää perus-CBA:n aritmetiikkaa heijastamaan, että punta tai dollari on hyvinvoinnin kannalta arvokkaampi köyhälle kotitaloudelle kuin rikkaalle – tulojen laskevan rajahyödyn vakiotaloudellinen oletus. Painottamaton CBA kohtelee 100 Yhdysvaltain dollarin hyötyä pienituloiselle kotitaloudelle ja samaa hyötyä suurituloiselle kotitaloudelle identtisenä, täsmälleen sitä, minkä Kaldor–Hicks-tehokkuus sallii ja jakopainotus on olemassa korjaamaan; sen järjestelmällinen soveltaminen voi muuttaa muutoin tehokkuusperusteella samanarvoisilta näyttävien ohjelmien järjestystä (katso Aihe 3.5 — Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja jakava oikeudenmukaisuus).

Yhteiskunnallinen diskonttokorko muuntaa tulevat kustannukset ja hyödyt nykyarvoiksi, ja se on yksi koko arvioinnin seurauksellisimmista, kiistellyimmistä luvuista. Korkeampi korko kutistaa vuosikymmenten päässä olevien asioiden nykyarvoa, haitaten järjestelmällisesti ohjelmia – tulvasuojelu, luonnon monimuotoisuuden suojelu, ilmastonmuutoksen hillintä –, joiden kustannukset lankeavat nyt ja hyödyt tuleville sukupolville, nostaen suoran sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kysymyksen, johon tämä aihe palaa keskustelukysymysten ja epäonnistumistapojen kohdalla.

Parhaat käytännöt

1. Kiinnitä vertailukohta ennen lukuja. Jokainen CBA:n tai CEA:n kustannus ja hyöty on vertailu siihen, mitä olisi tapahtunut joka tapauksessa, joten sovi ei-tekemis-lähtötilanteesta ennen kuin yhtään lukua arvioidaan, tai arviointi vertaa ehdotusta hiljaa väärään vaihtoehtoon.
2. Ilmoita diskonttokorko ja sen lähde jokaisen arvioinnin kansilehdellä. Ilman selitystä valittu korko herättää epäilyn, että se tuotti toivotun vastauksen; lähteen mainitseminen antaa lukijan tarkistaa sen sen sijaan että luottaisi siihen.
3. Suosi CEA:ta CBA:n sijaan aina, kun lopputuloksen rahallistaminen olisi kiistanalaisempaa kuin itse päätös. Hinnan pakottaminen hyödykkeelle ilman puolustettavaa varjohintaa ei tee analyysistä täsmällisempää; hyvin rakennettu kustannusvaikuttavuussuhde on usein rehellisempi työkalu.
4. Julkaise käytetyt varjohinnat, ei vain niiden tuottamia kokonaissummia. Lukija, joka näkee elinvuoden täsmällisen, lähteistetyn arvon, voi arvioida, onko se kohtuullinen hänen kontekstissaan; jos hänelle näytetään vain lopullinen nettonykyarvo, hän ei voi auditoida mitään.
5. Aja jakopainotettu variantti painottamattoman arvioinnin rinnalla, ei sen sijaan. Molempien lukujen näyttäminen yhdessä pitää tehokkuusperustelun ja tasa-arvoperustelun näkyvissä rinnakkain eikä anna toisen hiljaa korvata toista (katso Aihe 3.5 — Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja jakava oikeudenmukaisuus).
6. Testaa järjestyksen herkkyys diskonttokorolle ennen päätökseen sitoutumista. Jos kahden puolustettavissa olevan koron välillä vaihtaminen kääntää sen, kumpi ohjelma näyttää paremmalta, tuo epävakaus on itsessään löydös, jonka päätöksentekijä tarvitsee, ei alaviite haudattavaksi liitteeseen.
7. Erota optimismiharhan korjaus aidosta epävarmuudesta. Arvioijat aliarvioivat järjestelmällisesti kustannuksia ja yliarvioivat hyötyjä uusissa hankkeissa; sovella dokumentoitua oikaisua tuolle tunnetulle harhalle, erillään aidon epävarmuuden mallintamisesta taustatiedoissa.
8. Käytä maksuhalukkuusarvioita omaa lähellä olevasta kontekstista ja sano se. Yhden maan tulotasolla arvioitu varjohinta ei automaattisesti siirry toiseen; merkitse lähdetutkimuksen konteksti ja nosta aukko esiin sen sijaan että toisit luvun hiljaa.
9. Raportoi kustannusvaikuttavuussuhteen uskottava vaihteluväli, ei yksittäistä lukua. Pistearvio kustannuksesta lopputulosta kohti kutsuu valheelliseen tarkkuuteen; vaihteluvälin näyttäminen antaa hallituksen nähdä, kuinka paljon luottamusta luku ansaitsee.
10. Ohjaa aidosti rahallistamattomat lopputulokset täydentävään menetelmään sen sijaan että pakottaisit niille varjohinnan. Missä lopputulos vastustaa sekä uskottavaa rahallistamista että yhden yksikön vaikuttavuusmittaria, tuo mukaan sosiaalinen sijoitetun pääoman tuotto tai muutosteoriamenetelmät sen sijaan että hylkäisit tarkkuuden kokonaan (katso Aihe 2.3 — Sosiaalinen sijoitetun pääoman tuotto ja vaikuttavuuden mittaaminen).

Kysymyksiä keskusteltavaksi tiimissäsi

Mitä diskonttokorkoa käytämme, ja voisimmeko puolustaa sitä julkisesti? Diskonttokorko ei ole neutraali tekninen parametri; se koodaa näkemyksen siitä, kuinka paljon tulevien sukupolvien hyvinvointi painaa suhteessa nykyhetkeen, ja kritiikittä toisen lainkäyttöalueen ohjeistuksesta lainattu korko ei välttämättä heijasta omaa julkistaloudellista asemaasi tai arvojasi. Kysy, kuka valitsi käytössä olevan koron, onko sitä tarkistettu käyttöönoton jälkeen ja pystyisikö tiimi selittämään kansalaiselle, miksi juuri tuota lukua käytettiin korkeamman tai matalamman sijaan. Jos kukaan ei voi vastata muuta kuin ”se on mitä mallipohja käyttää”, käsittele sitä aukkona, joka suljetaan ennen seuraavaa suurta arviointia.

Missä CBA:mme tai CEA:mme on hiljaa olettanut, että jokaisen punta on yhtä arvokas? Tavallinen kustannus-hyötyanalyysi kohtelee hyötyä varakkaalle kotitaloudelle ja yhtä suurta hyötyä köyhälle kotitaloudelle identtisinä, oletus jonka on helppo unohtaa olevan oletus, kun se on haudattu taulukkolaskentaan. Käy läpi viimeisin suuri arviointisi ja tarkista, ovatko sen voittajat ja häviäjät jakautuneet tasaisesti tuloryhmien kesken vai keskittyneet toiseen päähän. Jos vino, keskustelkaa siitä, muuttaisiko jakopainotus suositusta, ja jos muuttaisi, kysy miksi tuota varianttia ei esitetty päätöksentekijälle.

Soveltuuko tämä päätös paremmin kustannus-hyöty- vai kustannusvaikuttavuusanalyysiin, ja valitsimmeko tarkoituksella? Jotkin hyödyt vastustavat aidosti uskottavaa rahallistamista, ja varjohinnan pakottaminen niihin voi tuottaa näennäisen tarkan luvun, joka rapauttaa luottamusta haastettaessa. Keskustelkaa kyseessä olevasta lopputuloksesta ja siitä, onko sille olemassa puolustettavissa oleva rahallinen arvo, vai kestäisikö kustannus-lopputulosmittari paremmin tarkastelun. Jos menetelmä valittiin vain siksi, että se on tiimin oletusmallipohja, sano se ja harkitse vaihtamista.

Mikä muuttaisi suosituksemme, jos vaihtelisimme keskeisiä oletuksiamme uskottavalla vaihteluvälillä? Otsikkonettonykyarvo tai kustannusvaikuttavuussuhde, joka näyttää kestävältä, voi riippua täysin yhdestä kiistanalaisesta oletuksesta – varjohinta, diskonttokorko, käyttöönottoennuste –, jota kukaan ei ole stressitestannut. Käy läpi oletukset, jotka todennäköisimmin haastetaan, ja keskustelkaa siitä, mitä järjestykselle tapahtuu, jos kukin siirtyy puolustettavissa olevan vaihteluvälin reunaan. Jos suositus kääntyy uskottavalla vaihtelulla, päätöksentekijän on nähtävä tuo epävakaus suoraan, ei yhtä varmalta näyttävää lukua.

Kenen hyvinvointi on jätetty tästä arvioinnista pois, ja miksi? Kustannus-hyötyanalyysi on yhtä täydellinen kuin sidosryhmät, jotka se huomioi, ja kustannukset tai hyödyt, jotka lankeavat heikon äänen ryhmälle – tulevat sukupolvet, ei-kansalaiset, ekosysteemi ilman markkinahintaa – jätetään yleisesti pois arvioinnin oletusrajan vuoksi eikä pahantahtoisuudesta. Keskustelkaa siitä, kuka on tuon rajan sisällä ja kuka ulkopuolella ja vastaako raja sitä, ketä päätös todella koskee. Missä ryhmä on jätetty pois käytännön syistä, sano se kirjoituksessa sen sijaan että antaisit poisjätön mennä hiljaa ohi.

Mistä tiedämme jälkikäteen, olivatko tämän arvioinnin oletukset oikeita? Liian monet arvioinnit tuotetaan kerran, hankeperustelun vaiheessa, eikä niihin palata, kun raha on käytetty, joten järjestelmällisesti väärä varjohinta tai diskonttokorko voi jäädä korjaamatta vuosia. Keskustelkaa siitä, mitä pitäisi mitata toteutuksen jälkeen arvioinnin keskeisten oletusten tarkistamiseksi ja kuka vastaa tuon tarkistuksen suorittamisesta. Jos jälkiarviointia ei ole suunniteltu, käsittele arviointia väliaikaisena, ei ratkaistuna (katso Aihe 2.4 — Julkisen sektorin ekonometria ja ohjelma-arviointi).

Käytännössä: esimerkki julkisesta arvosta

Meridian County, kuvitteellinen keskikokoinen alueellinen viranomainen, jota käytetään tässä pelkästään aiheen käsitteiden havainnollistamiseen, valitsi kahden tulvankestävyysehdotuksen välillä, jotka kilpailivat samasta 38 miljoonan Yhdysvaltain dollarin pääomamäärärahasta. Ensimmäinen, kovan tekniikan hanke, jossa oli korotetut jokimuurit ja pumppuasema, suojasi noin 4 200 kotitaloutta kerran sadassa vuodessa tapahtuvalta tulvatapahtumalta neljässä vuodessa. Toinen, ylävirran kosteikkojen ennallistamisohjelma, suojasi suoraan vähemmän kotitalouksia ja hitaammin mutta vähensi tulvahuippuja paljon laajemmalla valuma-alueella, sitoi hiiltä ja loi elinympäristöarvoa, joka kasvaisi vuosikymmenien kuluessa.

Arviointitiimi aloitti kustannus-hyötyanalyysillä elementeille, joilla oli puolustettavissa olevat varjohinnat: vältetty omaisuusvahinko vakuutuskorvaustiedoista, vältetyt häiriökustannukset julkaistuista matka-aika- ja liiketoiminnan keskeytysarvoista ja vältetty hengenvaara kansallisesti julkaistusta tilastollisen elämän arvosta. Pelkästään näillä luokilla kovan tekniikan hankkeella oli korkeampi nettonykyarvo, koska sen hyödyt saapuivat aiemmin ja diskonttokorko kutisti kosteikkohankkeen hitaammin kertyvät hyödyt voimakkaammin.

Kaksi lisävaihetta muutti kuvaa. Tiimi ajoi jakopainotetun variantin: kosteikkohanke suojasi suhteettomasti piirikunnan pienituloisimpia postinumeroalueita, kun taas kovan tekniikan hanke suojasi pääasiassa suurituloisempaa jokivarsikaupunginosaa, ja hyötyjen painottaminen kotitalouden tulojen mukaan kavensi eroa huomattavasti. Tiimi arvioi myös, että kosteikkohankkeen hiili- ja elinympäristöarvo vastusti yhtä puolustettavissa olevaa varjohintaa, joten sen sijaan että se olisi pakottanut sellaisen, se raportoi sen kustannusvaikuttavuuden täydennyksenä – kustannus ennallistettua hehtaaria kohti, kustannus sidottua hiilitonnia kohti – ja merkitsi loput jo käynnissä olevaan sosiaalisen sijoitetun pääoman tuoton harjoitukseen (katso Aihe 2.3 — Sosiaalinen sijoitetun pääoman tuotto ja vaikuttavuuden mittaaminen). Kun tehokkuus-, jako- ja rahallistamaton näyttö esitettiin yhdessä, valtuusto valitsi vaiheistetun lähestymistavan: kosteikkohanke ensin, ja pienempi kovan tekniikan osa säilytettiin korkeimman riskin kaduille, joita se ei suojaisi rahoituskauden aikana.

Neljä sektorinäkökulmaa

Paikallishallinto

Paikallisviranomaiset tekevät arviointeja tiukemmin pääomarajoittein ja ohuemmalla sisäisellä taloustieteellisellä kapasiteetilla kuin valtionhallinto, joten diskonttokorot ja varjohinnat peritään useammin kokonaisuudessaan kansallisesta ohjeistuksesta kuin johdetaan paikallisesti. Tämä tekee jakopainotuksesta erityisen tärkeän paikallisessa mittakaavassa, koska yksittäisen hankkeen voittajat ja häviäjät sijaitsevat yleensä yhden viranomaisen rajojen sisällä ja ovat valtuutetuille näkyvämpiä kuin kansallisen ohjelman hajanaiset vaikutukset, mikä tekee painottamattomasta arvioinnista vaikeamman puolustaa julkisesti.

Valtionhallinto

Kansallisilla hallituksilla on tyypillisesti valtuuttavat diskonttokorko- ja varjohintaohjeet, joita muut tasot ja sektorit lainaavat, julkaistuna keskeisen valtiovarainministeriön arviointikäsikirjan kautta, ja ne kantavat suurimman vastuun niiden oikein saamisesta, koska niitä sovelletaan laajimmin ohjelmatyyppeihin ja suurimpiin pääomasummiin. Kansalliset arviointiyksiköt kantavat myös raskaimman jälkiarvioinnin taakan, koska kansalliseen ohjeistukseen upotettu vinoutunut varjohinta leviää jokaiseen sitä siteeraavaan alisteiseen arviointiin.

Kolmas sektori ja voittoa tavoittelematon toiminta

Voittoa tavoittelemattomilla organisaatioilla ja kansalaisjärjestöillä on harvoin kapasiteettia suorittaa täyttä rahallistettua kustannus-hyötyanalyysiä, ja lopputulokset, joita ne tavoittelevat – ihmisarvo, voimaantuminen, yhteisön yhteenkuuluvuus – vastustavat useammin uskottavaa varjohinnoittelua kokonaan, mikä tekee kustannusvaikuttavuusanalyysistä ja täydentävistä vaikuttavuusmittausmenetelmistä luonnollisen oletuksen (katso Aihe 2.3 — Sosiaalinen sijoitetun pääoman tuotto ja vaikuttavuuden mittaaminen). Missä rahoittaja vaatii muodollista CBA:ta, sektorin erityinen riski on asiaan liittymättömästä kontekstista lainattu varjohinta, jota sovelletaan kritiikittä, koska vaihtoehtoa ei ole helposti saatavilla.

Monenkeskinen ja kansainvälinen

Monenkeskiset kehitysinstituutiot soveltavat kustannus-hyöty- ja kustannusvaikuttavuusanalyysiä jyrkästi erilaisten tulotasojen yli yhden salkun sisällä, mikä tekee varjohinnoittelusta – erityisesti tilastollisen elämän arvosta ja diskonttokorosta – paljon seurauksellisempaa ja kiistellympää kuin yhden maan arvioinnissa, koska korkean tulotason maan maksuhalukkuuteen kalibroitu varjohinta voi järjestelmällisesti aliarvioida hyötyjä matalamman tulotason väestöille, jos se siirretään kritiikittä. Maiden välinen arviointi asettaa myös sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden diskonttokorkokeskustelun keskiöön, koska kansainvälisen elimen tekemät päätökset vaikuttavat sukupolviin lainkäyttöalueilla, joilla ei ollut paikkaa koron asettamisessa.

Yleisiä epäonnistumistapoja

Lainattu diskonttokorko. Tiimi, joka kohtaa suuren arvioinnin, ottaa käyttöön minkä tahansa diskonttokoron, jota mallipohja tai edellinen hanke käytti, tarkistamatta, onko se vielä ajantasainen tai sopiiko se ohjelman aikajänteeseen. Kustannus on järjestys, joka näyttää arvovaltaiselta mutta nojaa lukuun, jota kukaan ei valinnut tarkoituksella ja joka romahtaa ensimmäisessä vakavassa haasteessa.

Rahallistaminen sen sijaan, mikä olisi pitänyt laskea, ei hinnoitella. Yhden nettonykyarvon tuottamisen paineessa analyytikko pakottaa varjohinnan lopputulokselle – ihmisarvo, kulttuuriarvo, ekosysteemin olemassaoloarvo – jolle ei ole puolustettavissa olevaa markkinavastinetta, tuottaen luvun, joka on tarpeeksi tarkka näyttääkseen täsmälliseltä ja tarpeeksi heikko romahduttamaan koko arvioinnin uskottavuuden haastettaessa.

Painottamaton tehokkuus sekoitettuna koko vastaukseen. Ohjelma, jolla on vahvasti positiivinen nettonykyarvo, hyväksytään kysymättä, kuka hyötyy ja kuka häviää, koska Kaldor–Hicks-tehokkuus ei vaadi tuon kysymyksen esittämistä. Kustannuksen kantaa se ryhmä, jonka tappiot olivat todellisia mutta joita ei koskaan laskettu, ja kustannus ilmenee myöhemmin legitimiteettiongelmana eikä arviointiongelmana.

Arviointi, jota ei koskaan tarkisteta toteumaa vasten. Hankeperustelun varjohintoja ja kysyntäennusteita käsitellään ratkaistuina, kun rahoitus on hyväksytty, eikä kukaan palaa vertaamaan niitä siihen, mitä todella tapahtui. Yhteen arviointiin upotettu vinoutunut oletus käytetään sitten uudelleen, korjaamattomana, seuraavassa.

Kustannusvaikuttavuussuhteiden vertailu yhteensopimattomien lopputulosmittareiden yli. Yhden ohjelman kustannus lopputulosta kohti asetetaan suoraan toista vastaan, jonka lopputulosmittari on määritelty eri tavalla, tuottaen järjestyksen, joka näyttää reilulta vertailulta mutta ei ole, ja resursointipäätös tehdään sitten vertailun perusteella, joka ei koskaan ollut pätevä.

Kypsyysmalli

Tarkistuslista

• Dokumentoi ei-tekemis-vertailukohta ennen minkään kustannuksen tai hyödyn arvioimista.
• Ilmoita käytetty diskonttokorko, sen lähde ja viimeisimmän tarkistuksen päivämäärä.
• Vahvista, soveltuuko CBA vai CEA tähän päätökseen, ja kirjaa miksi.
• Julkaise käytetyt varjohinnat, ei vain tuloksena olevia kokonaissummia.
• Tuota jakopainotettu variantti painottamattoman tuloksen rinnalle.
• Suorita herkkyysanalyysi diskonttokorolle ja suurimmille varjohinnoille ja raportoi vaihteluväli.
• Sovella dokumentoitua optimismiharhan korjausta kustannus- ja hyötyennusteisiin.
• Tarkista, että mikä tahansa lainattu maksuhalukkuus- tai tilastollisen elämän arvon luku sopii tähän kontekstiin.
• Raportoi kustannusvaikuttavuussuhde uskottavalla vaihteluvälillä, ei yksittäisenä pisteenä.
• Tunnista, kuka on arvioinnin rajan sisä- ja ulkopuolella, ja ilmoita mikä tahansa olennainen poisjättö.
• Aikatauluta jälkiarviointi mille tahansa ohjelmalle, jonka perustelu nojasi kiistanalaiseen oletukseen.

Keskeiset lähteet

Tässä esitetty kustannus-hyöty- ja kustannusvaikuttavuuskehys seuraa hyvinvointitaloustieteen perinnettä Kaldorin ja Hicksin korvauskriteereistä nykyaikaiseen sovellettuun käytäntöön, kattavimmin esitettynä Boardmanin, Greenbergin, Viningin ja Weimerin teoksessa Cost-Benefit Analysis: Concepts and Practice. Kansallinen ja monenkeskinen arviointiohjeistus perustaa diskonttokoron ja varjohinnoittelun käsittelyn: Ison-Britannian valtiovarainministeriön Green Book, Yhdysvaltain hallinto- ja budjettitoimiston (Office of Management and Budget) Circular A-4 ja Maailmanpankin ohjeistus diskonttauksesta. Jakopainotuksen ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden käsittely nojaa OECD:n sovellettuun ympäristökustannus-hyötytyöhön ja Sternin raportin matalan diskonttokoron käyttöön ilmastopolitiikassa, joka on yksi tämän aiheen menetelmän julkisesti kiistellyimmistä sovelluksista.

Viitteet

1. Cost–benefit analysis — Wikipedia — https://en.wikipedia.org/wiki/Cost%E2%80%93benefit_analysis
2. Cost-effectiveness analysis — Wikipedia — https://en.wikipedia.org/wiki/Cost-effectiveness_analysis
3. Shadow price — Wikipedia — https://en.wikipedia.org/wiki/Shadow_price
4. Social discount rate — Wikipedia — https://en.wikipedia.org/wiki/Social_discount_rate
5. Willingness to pay — Wikipedia — https://en.wikipedia.org/wiki/Willingness_to_pay
6. Value of a statistical life — Wikipedia — https://en.wikipedia.org/wiki/Value_of_a_statistical_life
7. Contingent valuation — Wikipedia — https://en.wikipedia.org/wiki/Contingent_valuation
8. Welfare economics — Wikipedia — https://en.wikipedia.org/wiki/Welfare_economics
9. Kaldor–Hicks efficiency — Wikipedia — https://en.wikipedia.org/wiki/Kaldor%E2%80%93Hicks_efficiency
10. Quality-adjusted life year — Wikipedia — https://en.wikipedia.org/wiki/Quality-adjusted_life_year
11. Intergenerational equity — Wikipedia — https://en.wikipedia.org/wiki/Intergenerational_equity
12. Stern Review on the Economics of Climate Change — Wikipedia — https://en.wikipedia.org/wiki/Stern_Review
13. The Green Book: Central Government Guidance on Appraisal and Evaluation — HM Treasury — https://www.gov.uk/government/publications/the-green-book-appraisal-and-evaluation-in-central-government
14. Circular A-4, Regulatory Analysis (revised 2023) — US Office of Management and Budget — https://bidenwhitehouse.archives.gov/wp-content/uploads/2023/11/CircularA-4.pdf
15. Discounting Costs and Benefits in Economic Analysis of World Bank Projects — World Bank — https://documents.worldbank.org/en/publication/documents-reports/documentdetail/099610503022315638
16. Cost-Benefit Analysis and the Environment: Further Developments and Policy Use — OECD — https://www.oecd.org/en/publications/2018/06/cost-benefit-analysis-and-the-environment_g1g8b70e.html
17. Cost-Benefit Analysis: Concepts and Practice (5th edition) — Anthony E. Boardman, David H. Greenberg, Aidan R. Vining, David L. Weimer, Cambridge University Press — https://www.cambridge.org/highereducation/books/cost-benefit-analysis/484720E57798B7E7A29C7156407CD4A1