Esipuhe

Aloin kirjoittaa tätä kirjaa, koska törmäsin yhä uudelleen samaan keskusteluun. Julkisen sektorin johtaja tai kansalaisjärjestön toiminnanjohtaja kuvasi vaikeaa valintaa – palvelun lakkauttamista paremman rahoittamiseksi, poliittisen riskin ottamista pidemmän aikavälin tuloksen vuoksi, rahan käyttämistä sellaiseen, mikä ei tuota tulosta kuluvan vaalikauden tai rahoituskauden aikana – ja tarttui sanastoon, joka ei oikein sopinut. Markkinoiden kieli (tehokkuus, sijoitetun pääoman tuotto, maksuhalukkuus) kuvasi osan asiasta, mutta ei sitä osaa, joka oli tärkein: että he käyttivät resursseja, jotka kuuluivat yhteisesti kansalaisille, ja tarvitsivat perustelun sille, miksi tämä käyttö oli oikeutettua. Puhtaan demokraattisen mandaatin kieli kuvasi toisen osan – että äänestys tai säädös antaa luvan – mutta ei sitä, että lupa ei riitä, koska toimituskyky on silti rakennettava ja arvon näyttö on silti tuotettava. Puuttui nimi näiden kahden väliin jäävälle kolmannelle asialle: arvolle, jonka tuottamiseen kansalaiset yhteisönä sallisivat yhteisten resurssien käyttämisen ja jonka tuottamiseen organisaatio todella pystyy.

Tuo kolmas asia on julkinen arvo, ja selvimmän työmuodon sille antoi Mark Moore, jonka vuonna 1995 ilmestynyt kirja Creating Public Value: Strategic Management in Government esitti sen, mitä tämä opas kutsuu strategiseksi kolmioksi: julkisen tai kolmannen sektorin strategia onnistuu vain, jos se pitää yhdessä legitimiteetin ja tuen (toimintaympäristön, joka sallii ja ylläpitää työtä), julkisen arvon lupauksen (mitä organisaatio todella pyrkii luomaan kansalaisille ja yhteiskunnalle) ja toiminnallisen kyvykkyyden (kykeneekö organisaatio todella toimittamaan sen). Poista mikä tahansa kolmesta, ja strategia epäonnistuu, vaikka kaksi muuta näyttäisivät yksinään kuinka vahvoilta. Ohjelma, jolla on legitimiteetti ja kyvykkyys mutta ei todellista arvolupausta, on laillinen ja toimitettavissa mutta turha. Ohjelma, jolla on vakuuttava arvolupaus ja kyvykkyys mutta ei legitimiteettiä, ei selviä kosketuksesta toimintaympäristöönsä. Ohjelma, jolla on legitimiteetti ja arvolupaus mutta ei kyvykkyyttä, on lupaus, jota organisaatio ei voi pitää. Kolme vuosikymmentä tutkimusta ja käytäntöä Mooren kirjan jälkeen – Beningtonin, Stokerin, Osbornen, Bozemanin, Alfordin sekä Brysonin, Crosbyn ja Bloombergin ja muiden työt – on koetellut, laajentanut ja kiistänyt kolmiota, ja tämä opas nojaa tuohon laajempaan tutkimukseen sen sijaan, että pitäisi alkuperäistä muotoilua viimeisenä sanana. Kolmio ansaitsee oman kirjansa, koska se ei ole iskulause; se on kurinalaisuutta, johon kuuluvat työkalut, epäonnistumistavat ja kypsyyskäyrä, ja julkisen sektorin ja kolmannen sektorin johtajat ansaitsevat nämä työkalut esitettyinä samalla tarkkuudella, jolla johtamisteoria palvelee yksityistä sektoria.

Tämä kirja on kirjoitettu niille, jotka kantavat tätä kurinalaisuutta käytännössä: ministeriöiden kansliapäälliköille ja virastojen johtajille, valituille ja nimitetyille paikallishallinnon johtajille, kansalaisjärjestöjen ja sosiaalisten yritysten toiminnanjohtajille, politiikka- ja ohjelmajohtajille sekä heitä tukeville digitaalisille, talous- ja toimintajohtajille. Jos olet koskaan joutunut perustelemaan budjettirivin, palvelun uudistamisen tai vaikean kompromissin hallitukselle, ministerille, rahoittajalle tai yleisölle, tämä kirja on osoitettu suoraan sinulle.

Opas on jäsennelty viiteen osaan sekä tähän esipuheeseen johdantoaineistona. Osa 1, Perusteet, esittää, miksi julkinen arvo eroaa pelkästä markkina-arvosta tai demokraattisesta mandaatista, ja mallit – strateginen kolmio ensimmäisenä – jotka sen selittävät. Osa 2, Arviointi ja näyttö, on analyytikon työkalupakki: tulosten arvottaminen, perustelun rakentaminen ja väitteiden testaaminen julkisen arvon tuloskortista kustannus-hyötyanalyysiin, sosiaaliseen sijoitetun pääoman tuottoon ja näytön synteesiin. Osa 3, Järjestelmät, hallinto ja prioriteetit, kattaa sen, miten julkisen ja kolmannen sektorin organisaatiot todella on rakennettu, rahoitettu ja tehty vastuullisiksi – hallintomallit, politiikka, julkinen talous, hankinnat, henkilöstö ja riskit. Osa 4, Globaalit ja yhteiskunnalliset kysymykset, ulottuu yhtä instituutiota pidemmälle käyttäytymiseen, luottamukseen, ilmastoon ja julkiseen keskusteluun. Osa 5, Digitaalisuus, ohjelmistot ja teknologia, käsittelee digitaalista hallintoa, tekoälyä, ohjelmistoja, dataa ja kyberturvallisuutta julkisen arvon kysymyksinä sinänsä, ei pelkkinä teknisinä jälkikäteisajatuksina.

Jokainen numeroitu aihe noudattaa tarkoituksella samaa rakennetta, joten kun osaat lukea yhden, osaat lukea kaikki kolmekymmentäkolme. Jokainen alkaa yhden virkkeen teesillä, rakentaa sitten ydinkäsitteet, joita tarvitset ennen kuin loppu tulee ymmärrettäväksi, ja esittää sen jälkeen parhaat käytännöt, joihin voit suoraan tarttua. Kuusi keskustelukysymystä, joista jokaisessa on riittävästi taustatietoa käytettäväksi ilman avointa aihetta, on kirjoitettu vietäväksi omaan tiimiisi huoneeseen. Esimerkki – aina kuvitteellinen, aina selvästi merkitty havainnollistavaksi – näyttää ideat sovellettuina tilanteeseen, ja sitä seuraavat neljä sektorinäkökulmaa (paikallishallinto, valtionhallinto, kolmas sektori ja voittoa tavoittelematon toiminta sekä monenkeskinen ja kansainvälinen), jotka nimeävät, mikä aiheen soveltamisessa kussakin yhteydessä todella eroaa, sen sijaan että toistaisivat aiheen vain sektorin nimi vaihdettuna. Kukin aihe nimeää sen jälkeen yleiset epäonnistumistapansa, tarjoaa viisitasoisen kypsyysmallin (Aloittava, Kehittyvä, Vakiintunut, Hallittu, Koordinoitu), jotta voit sijoittaa oman organisaatiosi käyrälle, ja päättyy tarkistuslistaan ja lähteisiin. Aiheet on kirjoitettu itsenäisiksi, joten voit aloittaa mistä tahansa omasta ongelmastasi käsin ja avata lyhenteen tai termin uudelleen, vaikka olisit kohdannut sen aiemmassa aiheessa.

Tämän kirjan ulottuvuus on maailmanlaajuinen, ja tarkoituksella. Kansalliset hallitukset, alueellinen ja paikallinen hallinto, sosiaaliset yritykset, kansalaisjärjestöt ja monenkeskiset ja kansainväliset elimet esiintyvät kaikki ensimmäisen luokan aiheina, eivät yhden kansallisen mallin muunnelmina. Missä nimetty instituutio esiintyy, se on esimerkkinä mallista – tavasta, jolla tietynlainen elin on lähestynyt tietynlaista ongelmaa – ei ainoana oikeana vastauksena tai oletustapauksena. Tämä kirja ei oleta mitään tiettyä maata koskevaa perustuslaillista tai hallinnollista järjestelyä, ja se pyytää sinua kääntämään sen mallit omaan yhteyteesi.

Lyhyt, rehellinen huomautus siitä, miten tämä kirja tehtiin. Se on kirjoitettu tekoälyn avulla, varmennettuihin lähteisiin perustuen – Wikipedia-viittaukset on tarkistettu aukeaviksi, väitteet on otettu vakiintuneesta julkishallinnon ja julkisen arvon kirjallisuudesta ja tahoilta kuten OECD, Maailmanpankki ja Yhdistyneet kansakunnat, ja luvut on kuvattu laadullisesti sen sijaan, että ne olisi keksitty, kun tarkkaa tilastoa ei voitu varmentaa. Yksitoista viidestätoista kieliversiosta, joilla tämä opas julkaistaan – cy-gb ja cy-001, molemmat kymri, es-001, espanja, zh-cn, kiina, ar-001, arabia, hi-in, hindi, fr-001, ranska, de-de, saksa, ja-jp, japani, ru-ru, venäjä, ja ko-kr, korea – ovat tekoälyn kääntämiä luonnoksia, jotka on tuotettu kanonisesta englanninkielisestä tekstistä ja joita ammattimainen kielentarkastaja ei ole vielä käynyt läpi asianomaisella kielellä; käsittele niitä työluonnoksena eikä valmiina tekstinä, erityisesti julkisessa tai rahoitetussa käytössä, kunnes tuo tarkastus on tehty.

Lopuksi sana siitä, mitä tämä kirja ei ole, jotta voit asettaa odotuksesi oikein ennen aloittamista. Se ei ole perustuslakioikeuden oppikirja, lainkäyttöaluekohtainen vaatimustenmukaisuusopas, ekonometrian tai tilastotieteen oppikirja, minkään nimetyn alustan toimittajan dokumentaatio eikä oikeudellinen auktoriteetti, joka sitoisi mitään yksittäistä lainkäyttöaluetta; se kuvaa käytäntöjen malleja, maailmanlaajuisesti mutta ei tyhjentävästi, ja jättää lain, tilastotieteen oppikirjan ja vaatimustenmukaisuusoppaan niiden omille asiantuntijoille.